Meillä on aina ollut koiria jo lapsuuskodissa. Kaikki monirotuisia, jotka opetettiin tyyliin istu ja anna tassu. Lenkillä hoettiin säännöllisin väliajoin, että älä vedä. 🙂 Lenkiltä kotiin palatessa ääni oli jo aika käheä… Isän bravuuri oli opettaa koiralle, että sokeripalan sai ottaa vasta luvalla.
Se oli jo hyvä harjoitus!

Sama linja jatkui mun ja mieheni ensimmäisen koiran kanssa. Ei me osattu sen paremminkouluttaa. Paitsi kieltää, se on helppoa!

Vuosia oli haaveena Oikea Koira eli saksanpainajaine…siis saksanpaimenkoira. Reilu 3 vuotta sitten heinäkuussa se haave sitten toteutui!
Meille haettiin n. 3 kk ikäinen Soni. Koiran valinta suoritettiin kaikkien sääntöjen mukaisesti eli ostettiin Apulasta ensimmäinen
mikä ehdittiin hakemaan! 🙂 Ja mitäs papereita siinä sitte tarvittais….

Jos joku asia meni oikein, niin se, että olin jo ennen Sonin hakemista päättänyt, että sen kanssa pitää mennä koirakouluun.

Noin 7 kk ikäisenä Sonin kanssa sitte aloitimme Liisan kurssilla.
Muistan sen ensimmäisen tunnin varmaan ikuisesti. Ajattelin, että meidät heitetään häirikköinä heti ulos, kun Soni hyppi ja haukkui ja kiskoi ja vinkui koko tunnin. Ja mä kiskoin hihnasta ja ärisin ja puhisin. Häpesin…

Mutta saimme jatkaa! Ja saimme opettajaksi todella mukavan Liisan, joka vieläpä sattui kovasti sakuista tykkäämään!13.2.15-85
Kävimme myös muutaman muun opettajan tunneilla, mutta aina vaan Liisa tuntui meidän opettajalta. 🙂 Rauhallisesti ja tasapuolisesti hän jaksaa tunteja pitää!

Koska mä olen hyvin laiska ja epätarkka enkä omaa lainkaan kunnianhimoa enkäkilpailuviettiä, niin päätin, että jatkamme erilaisilla kursseilla käymistä ja opettelemme perusasioiden lisäksi monipuolisesti kaikenlaisia temppuja emmekä tähtää tosissamme mihinkään lajiin erityisesti.
Rally-toko on hyvin pitkälti juuri sitä, mitä koiran kanssa haluan tehdä. Ja siitä tykkää myös Soni! Koiratanssi kiinnostaa myös, mutta ohjelman laatiminen on vielä hyvinkin ”vaiheessa”. Perinteinen toko on meille aivan liian tylsää ja tarkkaa.
Agility olisi hauskaa, mutta mielestäni liian vaarallinen laji. (lue: ei mun kunto kestä nopean koiran kanssa juoksemista…) Dobo on ollut tosi hauskaa! Ja siinä saa emäntäkin liikuntaa!
Pelastuskoiratoiminta kiehtoo, mutta olisinko minä tarmokkaana lähtemässä etsimään kadonnutta sinä syksyisenä, pimeänä ja sateisena yönä? Rohkenen epäillä, että lämmin sänky voittais. 🙁

 

Koska Soni on aika vilkas poika, niin tarpeellisia ovat olleet myös Liisan monenlaiset neuvot koiran rauhoittamiseksi. Eteenpäin on päästy ja nykyisin uusien kurssikavereiden keskellä jopa ensimmäisellä tunnilla Soni pystyy keskittymään myös työntekoon!
En ois sitä ensimmäisen tunnin perusteella uskonut…..

Liisa myös keksi oman ryhmän meille, jotka ei keskitytä mihinkään lajiin erityisesti11016137_789909544414149_9054475161679763104_o, vaan halutaan opetella vähän kaikkea. Sellaiset tunnit ovat juuri sitä, mitä tykkään Sonin kanssa tehdä!

Juurikaan en Sonin kanssa kotona treenaa. Mutta toki arkielämässä tarvitaan lähes kaikkia niitä taitoja, mitä ollaan kursseilla opeteltu. Olen kotioloissa melkoisen tiukkapipoinen. 🙂
Mm ovista ulos kuljetaan vaan luvan kanssa, ruoka syödään vasta luvalla ja yleensä tarvii myös tehdä vähän ”töitä”, ennen kuin lupa heltiää. Soni on fiksu poika ja osaa käyttäytyä kotona vaaditulla tavalla. Soni tietää myös sen, että isäntä ei juuri vaadi mitään. 🙂 Hänen kanssaan saa mennä ekana ulos ovesta jne.

10866194_789909061080864_2795232666058112173_o
Asumme maalla maalaistalossa. Sonilla on iso piha reviirinään ja peltoja ja metsääkin on jonkin verran ennen yleistä tietä ja naapureita. Vapaanahan koira meillä yleensä on. Hihnaa käytetään vain ”ihmisten ilmoille” lähdettäessä. Lenkillekkin tulee lähdettyä aika harvoin. Sonilla on ulkohäkki, jossa se on melkein joka päivä jonkun aikaa. Hyvin se siellä viihtyy!
Vapaana keimaillen ohikulkevat kissat kyllä ärsyttävät! Puhumattakaan emännästä, jos se ajaa autolla ohi eikä ota mukaansa!! Törkeetä Sonin mielestä!

Sonin kanssa on käynyt hyvä tuuri, sillä ainakin toistaiseksi se on ollut terve. Ja sitä on pidetty tosi hyvin siinä ensimmäisessä kodissa, missä se hetken ehti olla pentuna. Luonteelta on kiltti, joten tuntuisi olevan se pääkin kunnossa.
Näinhän ei aina ole, jos pennun valintaa ei tee huolella!
Minna ja Soni